Jussi Syren And The Groundbreakersin musiikista

Kuten varmasti kaikki tämän blogin lukijat tietävät, Jussi Syren And The Groundbreakers esittää bluegrass-musiikkia. Bluegrass lienee ainut genre, jonka kehittämisestä vastaa yksi henkilö – Bill Monroe. Monroe kehitti hienon musiikkityylin, joka ansaitsee tulla vaalituksi tulevillekin sukupolville. Bluegrassiin kuuluvat tietyt elementit, jotka tekevät siitä bluegrassia. Jokainen esittäjä tekee siitä kuitenkin oman kuuloistaan. Tässä hyvä tietopaketti bluegrassista: http://en.wikipedia.org/wiki/Bluegrass_music

Mikä erottaa Jussi Syren And The Groundbreakersin muista bluegrass-yhtyeistä? Monikin asia. Ensinnäkin yhtye vaalii bluegrassissa sellaisia perinteitä, jotka ovat ajan saatossa jo päässeet unohtumaan jopa bluegrassin kotimaassa. Groundbreakers soittaa kovalla intesiteetillä ja ajolla “läheltä tallaa ja läheltä mikkiä”. Tämä tyyli on syntynyt soittamalla savuisisa baareissa ja meluisissa räkälöissä. Monet 50-60-luvun amerikkalaiset bluegrass-yhtyeet soittivat samalla meiningillä ja samantyyppisissä paikoissa. Nykyään bluegrassia soitetaan lähinnä festivaaleilla ja konserteissa ja monen USA-bändin tatsi on pehmennyt.

Jussi Syrenin laulu-soundi on selvästi tunnistettavissa ja erottuu muista. Tämä ominaisuus ei ole enää itsestäänselvyys bluegrassissa ja countryssa. Asian on todennut mm. Tom Travis Country Music People-lehden arviossa. Syren käyttää paljon myös pieniä “ylä-äänipistoja” melodian sisällä. Tämä kuuluu mm. Shenandoah Waltzissa tai Is The Blue Moon Still Shining-kappaleessa. Syrenin mandoliininsoitossa kuullaan paljon kahden kielen tremoloa, joka on sekin häviävä luonnonvara tilutus-keskeisessä nyky-bluegrasissa. Tremolo on kuitenkin se ominaisin mandoliini-soundi.

Banjisti Tauri Oksala ammentaa paljon bluesista. Toki mm. J.D. Crowekin niin tekee, mutta Oksalan venytykset ovat omaa luokkaansa. Useimmiten bluegrass-banjistit soittavat “yksi venytys-yksi isku” periaatteella, mutta Oksala saattaa soittaa “yksi venytys-monta iskua” periaatteella. Tätä kuulee lähinnä vain rock/blues-puolen kitaroinnissa.

J.P. Putkosen jämäkkä kitarakomppi hakee vertaistaan. Mies “sahaa” hieman enemmän kuin bluegrass-kitaristit keskimäärin. Tämä tuo sähäkkyyttä ja ajoa bändin soundiin.

Basisti Kari Hellan tapa soittaa vaihtobassoa siten, että kvinttiääni on hieman etuajassa. Tämä tuo potkua bändin timingiin.

Uusimman jäsenen Nelli Ikolan viulunsoitto on astetta särmikkäämpää, kuin mihin bluegrassissa on viimeaikoina totuttu.

Tässä muutamia ominaisuuksia, jotka tekevät Groundbreakers-soundin. Jatkossa kirjoittelen mm. seuraavista aiheista: kappalevalinnat, oma materiaali, sovitukset.

Jussi

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s