JUSSI SYREN AND THE GROUNDBREAKERS OSA 3.

Marraskuun yhdeksäs vuonna 1995 jouduin vakavaan auto-onnettomuuteen, joka pysäytti musiikkitouhut noin puoleksi vuodeksi. Onnettomuus tapahtui Nummi-Pusulan Ikkalassa erittäin huonon näkyvyyden risteyksessä. En saanut omaa autoani pysäytettyä ajoissa, eikä rajoituksien mukaisesti kahdeksaakymppiä ajava vastapuoli ehtinyt kunnolla reagoida. Kyseessä oli siis kylkikolari. Ensimmäisenä paikalle tuli palokunta joka irroitti minut autosta. Mediheli tuli paikalle pian , samoin lääkäriambulanssi. Tiesin heti, että pahasti kävi ja kokeilin sormien ja jalkojen liikkuvuutta. Vammat olivat vakavat: Perna hajosi ja aiheutti sisäisen verenvuodon, lonkka meni pirstaleiksi, sydänpussiin ja keuhkopussiin tuli nestettä, kylkiluita meni poikki, samoin toinen solisluu,  pallea repesi. Teholla meni muutana viikko ja sen jälkeen normaaliosastolle ja toipumaan. Pyörätuolista keppien kautta sitten muutaman kuukauden aikana jopa kävelemään. Kuolema oli lähellä.  Lonkkaleikkaus oli kriittisin ja minulle laitettiin metallituet lonkkaan ja ne jäävät sinne. Toinen solisluu on myös metallia.  Muuten, jos joku luulee, että hengityskoneessa oleva ihminen on täysin tiedoton, niin kerrottakoon tässä, että asia ei välttämättä ole niin. Muistan usein korjailleeni erittäin epämukavan hengistyskoneen suukappaleen asentoa itse.  Sen aikaisesta olemuksestani saatte parhaan kuvan vähentämällä mielessänne 30 kiloa nykyisestä 90 kilon painostani pois.

Tällaisessa tilanteessa musiikkihommat eivät olleet ihan päällimmäisenä mielessä, mutta nekin alkoivat pikkuhiljaa kiinnostaa. Huomattuani, kuinka pienestä ihmisen elämä voi olla kiinni, aloin keskittyä niihin asioihin, jotka olivat minulle tärkeitä. Perheasiat eivät kuitenkaan menneet jatkossa, kuten olin ajatellut, mutta musiikkipuolella on sentään pyristelty. Mandoliininsoitto meni uusiksi, koska vasen ja oikea käsi eivät tahtoneet oikein olla samalla aaltopituudella ja voimat olivat tiessään ja mandoliinihan vaatii fyysistä voimaa sormissa. Ei auttanut muuta kuin alkaa vaan A:sta sormiharjotteiden merkeissä. Toisaalta sairaslomalla oli aikaa treenailla. Lääkärini kertoi myös, että hengityskoneen jäljiltä ääni saattaa muuttua hieman. Jonkin verran se muuttuikin ja luulen, että nykyinen “Ralph Stanley”-soundi on osittain tuon onnettomuuden vaikutusta. Keväällä 1996 aloin kasailla   Groundbreakersia uudelleen. Tuolloin syntyi myös päätös satsata musiikiin niin paljon kuin vaan pystyy ja olla myynnin ja markkinoinnin puolella todella aktiivinen, jotta asiat saadaan pyörimään kunnolla. Loppukeväästä olin jos siinä kunnossa, että jopa keikkailua saatettiin harkita.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s