story behind

Duet “Garden In The Sky” LIVE bluegrass gospel

Family traditions play an important part in bluegrass and country music. Brother duets and family bands are common in the genre.

Traditions and values are sustained, shared and developed when you work, play and sing together with your family. You teach, and you learn.

Besides heritage and silent knowledge being passed on, there is something special in the air when you make music with your relatives. The timing and phrasing comes naturally, not mentioning how the timbre of the voices fit.

I remember when in 2009 I got to record the bluegrass version I had written of the song “The Ghost Of Laura Wilkins” – a Finnish poprock/folk classic song by J.Karjalainen (“Laura Häkkisen Silmät” ,1998) – and I asked my daughter Veera to come and sing harmonies with us. We only had time to practise the harmonies one day before recording the song, but still the recording session went amazingly well, a couple of takes and it was there! A peculiar thing to add to the history of that song is that she was exactly the same age as I was when I did my first recording – 17 years old.

After that it was even more obvious for me that I in the future would encourage my children to join into my songs and my bands music when possible.

They might have grown in a very different musical culture than me, singing and playing many other genres – genres an old bluegrass man like me might not have even heard of before! – but their immense talent and their musical abilities surprises me each time we work together. While the world changes around us, in both good and bad, in music we can share.

On the gospel album “There’s No Greater Message”, from 2013, I was blessed to work with Veera, Hertta and Aarne on the song “Mama Always Had A Song To Sing”, but also I am glad to have my son Aarne singing with me on this old brother duet number.
One you can not find us singing anywhere else on YouTube!

The Blue Sky Boys – Earl and Bill Bolick – did this song in the 40´s. They didn’t just sing about the Sunny Sides Of Life – this song tells a the story from the perspective of a child.

A child that has to pass away, how the child consoles the parents and trusts in God’s love. Teaching that sometimes a parent has to let go in love and trust.

Like we with our children in music too, have to trust their wings carry their own flight.

Here is “Garden In The Sky” as a duet with my son Aarne on the lead and guitar, and me singing tenor and playing mandolin.


Video by ertrudsgn. The song “Garden In The Sky” was written by Eva Conn also known by the name Louisiana Lou.

JUSSI SYREN AND THE GROUNDBREAKERS OSA 3.

Marraskuun yhdeksäs vuonna 1995 jouduin vakavaan auto-onnettomuuteen, joka pysäytti musiikkitouhut noin puoleksi vuodeksi. Onnettomuus tapahtui Nummi-Pusulan Ikkalassa erittäin huonon näkyvyyden risteyksessä. En saanut omaa autoani pysäytettyä ajoissa, eikä rajoituksien mukaisesti kahdeksaakymppiä ajava vastapuoli ehtinyt kunnolla reagoida. Kyseessä oli siis kylkikolari. Ensimmäisenä paikalle tuli palokunta joka irroitti minut autosta. Mediheli tuli paikalle pian , samoin lääkäriambulanssi. Tiesin heti, että pahasti kävi ja kokeilin sormien ja jalkojen liikkuvuutta. Vammat olivat vakavat: Perna hajosi ja aiheutti sisäisen verenvuodon, lonkka meni pirstaleiksi, sydänpussiin ja keuhkopussiin tuli nestettä, kylkiluita meni poikki, samoin toinen solisluu,  pallea repesi. Teholla meni muutana viikko ja sen jälkeen normaaliosastolle ja toipumaan. Pyörätuolista keppien kautta sitten muutaman kuukauden aikana jopa kävelemään. Kuolema oli lähellä.  Lonkkaleikkaus oli kriittisin ja minulle laitettiin metallituet lonkkaan ja ne jäävät sinne. Toinen solisluu on myös metallia.  Muuten, jos joku luulee, että hengityskoneessa oleva ihminen on täysin tiedoton, niin kerrottakoon tässä, että asia ei välttämättä ole niin. Muistan usein korjailleeni erittäin epämukavan hengistyskoneen suukappaleen asentoa itse.  Sen aikaisesta olemuksestani saatte parhaan kuvan vähentämällä mielessänne 30 kiloa nykyisestä 90 kilon painostani pois.

Tällaisessa tilanteessa musiikkihommat eivät olleet ihan päällimmäisenä mielessä, mutta nekin alkoivat pikkuhiljaa kiinnostaa. Huomattuani, kuinka pienestä ihmisen elämä voi olla kiinni, aloin keskittyä niihin asioihin, jotka olivat minulle tärkeitä. Perheasiat eivät kuitenkaan menneet jatkossa, kuten olin ajatellut, mutta musiikkipuolella on sentään pyristelty. Mandoliininsoitto meni uusiksi, koska vasen ja oikea käsi eivät tahtoneet oikein olla samalla aaltopituudella ja voimat olivat tiessään ja mandoliinihan vaatii fyysistä voimaa sormissa. Ei auttanut muuta kuin alkaa vaan A:sta sormiharjotteiden merkeissä. Toisaalta sairaslomalla oli aikaa treenailla. Lääkärini kertoi myös, että hengityskoneen jäljiltä ääni saattaa muuttua hieman. Jonkin verran se muuttuikin ja luulen, että nykyinen “Ralph Stanley”-soundi on osittain tuon onnettomuuden vaikutusta. Keväällä 1996 aloin kasailla   Groundbreakersia uudelleen. Tuolloin syntyi myös päätös satsata musiikiin niin paljon kuin vaan pystyy ja olla myynnin ja markkinoinnin puolella todella aktiivinen, jotta asiat saadaan pyörimään kunnolla. Loppukeväästä olin jos siinä kunnossa, että jopa keikkailua saatettiin harkita.

JUSSI SYREN AND THE GROUNDBREAKERS OSA 2.

Loppukevät meni treenatessa nelikolla Syren-Vanhatalo-Niiranen-Ilvonen. Banjisti Salonen oli jäänyt jo pois. Banjisti oli toki haussa, mutta siihen aikaan ei bluegrass-banjisteista ollut liikatarjontaa. Kesällä kitaristi Niiranen jäi pois ja hakuun tuli myös kitaristin paikka. Paikan sai Berghall Mountain Boys-yhtyeen Juha-Pekka eli J.P. Putkonen. En ollut juurikaan Putkosen kitaransoittoa kuullut aiemmin, mutta eräässä workhopissa mies vakuutti jämäkällä otteelleen. Putkonen lähti mielellään mukaan ja mukana on edelleen.

Kesällä 95 Suomen Bluegrass Musiikin Yhdistys alkoi järjestellä bluegrass-festivaalia Nurmijärvelle ja siitä tulikin Groundbreakersin tulikaste. Tästä keikasta löytyy video-materiaaliakain. Pitänee se tänne jossain vaiheessa jakaa, kun sen digiksi saa. Putkosen liittyminen bändiin pidettiin salaisuutena loppuun saakka ja olikin suuri yllätys monelle, kun lavalle kiipesikin Niirasen sijasta Putkonen. Festivaali järjestettiin Klaukkalan urheilukentällä elokuussa 95.  Mukana oli kotimaisten esiintyjien lisäksi yksi ruotsalainen bändi, jonka nimi on jäänyt unhoon, mutta Hasse Wahkstedt siinä ainakin oli kitaristi/laulajana. Keikka tosiaan tehtiin neljästään ilman banjoa. Festarin jälkeen Klaukkalan paikallisessa oli iltajamit, josta siitäkin löytynee videomateriaalia.

Syksyllä bändi esiintyi lähinnä jamimielessä mm. legendaarisissa Urkin Pubin bluegrass-illoissa. Siellä saatiin jonkin verran kilometrejä alle. Tuohon aikaan alkoi jo olla banjistikin kiikarissa, mutta siitä myöhemmin. Urkin Pubissa oli tuohon aikaan tosiaan joka kuukausi bluegrass-jamit, jonne alan porukka kokoontui. Jameja oli ollut kyllä muuallakin toki, mutta tuo oli se paikka, mistä mini bändi on saanut alkunsa.

Säännöllistä keikkojen myyntiäkin tuolloin jo aloittelin. Se oli todella haastavaa: Uusi bändi ja tuntematon genre ei ole kaikkein houkuttelevin yhtälö keikkajärjestäjille, mutta jotain sain alkuvuoteen 96 jo järjestettyä. Kaikki kuitenkin muuttui marraskuun 95  alussa joutuessani liki kuolettavaan auto-onnettomuuteen Nummi-Pusulassa. Tuo tapahtuma katkaisi soittohommat neljäksi kuukaudeksi. Tästä lisää seuraavassa osiossa.

JUSSI SYREN AND THE GROUNDBREAKERS 20 v. OSA 1.

Tervehdys pitkästä aikaa. Vuosi 2015 on Jussi Syren And The Groundbreakersin kahdeskymmenes. Kirjoitan tänne historiikkia pikkuhiljaa. Tämä on parempi vaihtoehto kuin facebook, josta jutut häviävät virtaan. Toki tämänkin blogin sinne linkitän.

Edellinen orkesterini The Lake Country Boys (sillekin voisi oman bloginsa tehdä) hajosi vuonna 1994. Pienen tauon jälkeen ajattelin kuitenkin, että bluegrass-musiikin tekemistä  pitää jatkaa tosissaan ja aloin hakea sopivia jäseniä porukkaan. Tarkoituksena oli jo tuolloin, että levytykset ja aktiivinen keikkailu kuuluivat kuvioon heti mahdollisimman alussa.

Keväällä ensimmäisissä treeneissä olivat kitaristi Ilpo Niiranen (ex-Lake Country Boy), dobristi Marko Vanhatalo (ex-Lake Country Boys) sekä basisti Jyrki Ilvonen (The Berghall Mountain Boys). Banjistiksi tuli hetkeksi Eba Salonen Helsingistä, mutta hän jäi pois jo muutaman treenin jälkeen.

Bändin nimi olin alunpitäen vain The Groundbreakers ilman Jussi Syren-etuliitettä. Määräävän asemani (ja narsismini vuoksi) nimi muuttui vuonna 1996 Jussi Syren And The Groundbreakersiksi. Groundbreaker on suomeksi “uranuurtaja” tai “tienraivaaja”. Sellaisiksi koimme itsemme suomalaisen bluegrassin saralla – tai sellaisiksi aioimme ja tulimmekin. Vastaavaa keikka/levytystahtia ei taida ollaan kellään muulla eurooppalaisella bluegrass-yhtyeellä.

Asuin tuolloin Lopella ja treenasimme paikallisessa kerhotilassa ja joskus Marko Vanhatalon kotona Vaskiolla. Piisimateriaali oli perinteistä: John Henry, Rocks In The Mountains, Molly And Tendbrooks. Jotkut piisit ovat ohjelmistossa edelleen.